Historiikki

”JOS EI TUNNE TAUSTOJAAN EI TIEDÄ TULEVAA”

Tämä vain ”pintaraapaiseva” katsaus Sonkajärven Pahkan 100-vuotis taipaleesta on sen verran typistetty, että monta, monta merkittävää puheenjohtajaa, toimitsijaa, urheilijaa ja tukijaa on ollut pakko jättää pois ja sitä paitsi ”täydellisestä” olisi tullut niin pitkä, että teistä monikaan ei olisi paikalla loppuun saakka – joten


TÄSTÄ SE ALKOI

Vanhojen arkistojen mukaan Suomen ensimmäiset hiihtokilpailut järjestettiin Tyrnävällä v 1879. Pohjois-Savo seurasi esimerkkiä v 1881, jolloin Kuopion VPK järjesti jäsenilleen hiihtokilpailut. Näistä historiallisista latumittelöistä eri järjestöt saivat innostuksen talviselle toiminnalleen.


Jo vuonna 1889 Kuopion Pataljoonan kisoissa sujutteli voittoon sonkajärveläinen Paavo Eskelinen. Hänen veljestään Kalle Eskelisestä kehittyi vieläkin parempi hiihtäjä kuin Paa­vosta, voittoja Oulun Tervahiihdossa ja Joensuussa veljeksille kaksoisvoitto 20 km:llä.

Hiihtoinnostus toi kansan tietoisuuteen myös sonkajärveläiset suksimestarit: Heikki Parta­sen ja Jooseppi Lappalaisen. Tuon edellä kerrotun lisäksi alkoi kansan keskuudessa kyteä voimakkaana Suomen itsenäistyminen. Kansallisen nousun näkyvänä ja kaikkia kansalais­piirejä yhdistävänä tekijänä koettiin liikuntakasvatuksen merkityksen tajuaminen.


JA NÄIN SE JATKUI

Edellä kerrottujen asioiden innoittamana syntyi Rutakon miesten keskuudessa ajatus oman seuran perustamisesta, olihan Iisalmeen muutama vuosi aikaisemmin perustettu Visa. Innokkaimpina puuhamiehinä seuran perustamisessa toimivat Isak Kumpulainen ja Juho Lappalainen. Niinpä juhannuksena 1907 kutsuttiin koolle perustava kokous. Väkeä - luultavasti Ylä-Rönkkölässä - oli paikalla tuvan täydeltä.


Ensimmäiseksi tärkeäksi asiaksi koettiin nimen keksiminen seuralle. Isak Kumpulaisen ehdottama Pahka valittiin. Tosin tässä kastajaiskokouksessa ehdotettiin muitakin nimiä. Kronikkamestari Israel Huttunen riimitteli: ”Jos Visa on sitkee, niin Pahka on kovvoo”. Al­kuun virallinen nimi oli V&U-seura Rutakon Pahka. Pahkalle valittiin myös toimiva johto – puuhan alullepanijat – puheenjohtajaksi Isak Kum­pulainen ja sihteeriksi Juho Lappalainen. Seuran tärkeimmiksi urheilulajeiksi määritettiin aluksi hiihto ja paini, mukaan tulivat myö­hemmin ammunta ja yleisurheilu.

HIIHTO

Hiihdon puolella alkoi Pahkan kohdalla näkyä hyviä saavutuksia Aku Auvisen ja Antti Hut­tusen toimiessa ”priimusmoottoreina”. Ensimmäisen SM:n Pahkalle hiihti v. 1916 Paavo Eskelinen ja ensimmäisen kansainvälisen meriitin hankki August Eskelinen sotilaspartio­hiihdon talviolympialaisissa v. 1924 hopeamitalistina. Toisen vastaavan hopeamitalin toi Veikko Ruotsalainen v. 1925 St Moritzissa. 1920 luvun loppupuoli hiihtorintamalla oli pah­kalaisten osalta hiljaisempaa, samoin 30-luku, jolloin laman keskellä liikuntaharrastuksista vastasivat Suojeluskuntajärjestöt. Seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa jouduimme koko kansa ”maaotteluun” Neuvostoliitoa vastaan, jolloin urheilutoiminta lähes tyrehtyi.


14.1.1945 pidettiin Pahkan yleinen kokous, jonka avasi koko sota-ajan Pahkan juoksevia asioita yksin hoitanut ylikonstaapeli Antti Moilanen. Hartaan vakavuuden sävyttämässä kokouksessa hahmoteltiin seuran tulevaa toimintaa. Hiihtoharrastus alkoikin elpyä nope­asti. Karsinta- ja piiritason kilpailuissa nousi esille uusia kykyjä, joista nimekkäimpinä Toivo ja Kauko Oikarinen.


Pohjois- Savon maakuntaviesti on Suomen vanhin. Sen voittamiseen meni Pahkalta 42 vuotta, sillä ensimmäinen voitto heltisi v. 1949, toinen 1951. Sen jälkeen voittoja on tullut 11. SM-tasolla viestikultaa tuli ensimmäisen kerran v. 1950 joukkueella Toivo Oikarinen, Kauko Oikarinen ja Kalle Kuosmanen, seuraavan kerran sama uusittiin v 1952. Viestin miehitys tällä kertaa Oikarisen veljekset ja Eljas Koistinen.


Oikarisen veljeksille ja Eljas Koistiselle avautui mahdollisuus kansainvälisiin kisoihin. Toivo Oikarinen valittiin Oslon talviolympialaisiin, siellä pikamatkalla kunniakas kymmenes tila. Ruotsin ja Norjan hiihtokisoissa kierrelleet Oikariset menestyivät vuosia kovissa latutais­toissa. Eljas Koistinen puolestaan osallistui jo armeija-aikoinaan Sveitsissä Suomen jouk­kueeseen. Lisäksi Eljas Koistinen niitti laakereita Keski-Euroopassa mm. Tšekkoslovakian Harrachovissa hän voitti 30 km ja Garmish Partenkirchenin 15 km:llä hän oli kolmas. V 1953 Holmenkollenin 50 km:llä Eljas Koistinen toinen Pavel Koltsinin jälkeen. Eljaksella on Suomen mestaruuksia eri sarjoissa seitsemän ja poliisien Suomen mestaruuksia kaksi­kymmentäkolme ja Euroopan mestaruuksia kaksi. Pohjois-Savon maakuntaviestissä hän hiihti 33 kertaa, 17-vuotiaana vuonna 1950 ja 51-vuotiaana vuonna 1984, saavutuksia, joihin näinä aikoina ei enää ylletä.


Viisi- ja kuusikymmentä luvuilla Pahkan riveissä hiihtivät ns. ”ostomiehinä” Veikko Räsä­nen, Reino Söyring, Kauko Halttunen ja Antero Ajo, jotka hekin Kiidättivät Pahkan värejä menestyksellisesti kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa. Uusina nuorina tulevaisuuden lupauksina hiihtorinkiin tuli mm. Esko Hakola, Toivo Pallonen, Ilmari Mäkinen, Eero Ron­kainen ja Esko Oikarinen. Viisi- ja kuusikymmenlukujen taitteen aikoina Pahkan hiihdon innostajana toimi entinen SHL:n lääkäri, silloinen Sonkajärven kunnanlääkäri Pekka Rikko­nen, jonka kaitafilmille ottamat tyylikuvat toimivat apuna nuorten valmennuksessa.


Pahkan hiihdossa suvantovaihetta elettiin kuusikymmenluvun puolivälistä aina 70-luvun loppupuolelle, jolloin alkoi uusien kykyjen esiinmarssi. Miesten puolella kansallista kärkeä kolkutteli Matti Korhonen, voittaen jopa Rukalla 30 km ennen nimekkäitä kotimaisia ja ulko­maisia tekijöitä. Korhonen siirtyi sittemmin v. 1979 Visan riveihin. Naisten puolella hyviin kansallisiin suorituksiin ylsi useana vuonna Raili Martikainen, edusti Suomea ulkomaillakin. Vaikka Pahkassa ei naishiihtoa arvostettukaan, niin tytötpä lähtivät omilla kustannuksillaan SM-kisoihin, joukkueella Leena Juntunen, Raili Halonen ja Raili Martikainen, pronssia Rova­niemeltä.


Kahdeksankymmentä luvulla keskityttiin nuorisohiihtoon alueellisen J-cupin merkeissä, jonka pohjalta alkoi nuorten esiinmarssi. Valtakunnallisestikin hyvin pärjänneitä olivat Eero Heiskanen ja Arto Heiskanen. V. 1983 Arto Heiskanen valittiin olympia- ja MM-valmen­nettaviin, jolloin hän edusti Suomea useissa kansainvälisissä kilpailuissa Norjassa, Ruot­sissa, Sveitsissä ja Kanadassa. Vuosina 1984 – 85 Arto Heiskanen rankattiin sarjassaan ykköseksi Suomessa. Viestissä tuli SM-pronssia joukkueella Ari Koistinen, Kari Mäkinen ja Arto Heiskanen.Ampumahiihtokin nosti päätään 80-luvulla, jolloin Kari Mäkinen saavutti I-luokan ja Jari Mäkinen II-luokan. Kari siirtyi myöhemmin KHS:aan ja sai maajoukkue-edustuksia.


Nuorten puolella ilahduttavaa oli Hopeasomman saavutukset: 13-vuotiaissa Anne Huttu­sen Suomen mestaruus ja viestissä hopea joukkueella Anne Huttunen, Ritva Seppä ja Anna-Maarit Repo. Naisten puolella Heli Pallosen hyvät kansalliset tulokset noteerattiin korkealle. Miesten puolella esiinmarssia johtivat Esa Seppä, Aki Tuovinen ja Jarmo Rissa­nen. Esalla nuorten SM-hopea ja PM-edustuksia. Myös Kairo Bergmanin 13-vuotiaissa hiihtämä SM-kulta on mainitsemisen arvoinen.


Viime vuosina Pahkan lippua ovat pitäneet liehumassa nuoret sekä veteraanit. Hiihtoval­mennuksen puolella ovat hyviä tuloksia saaneet aikaiseksi Mikko Seppä, Jouko Vornanen ja Eero Heiskanen. Luottamustehtävissä piirin tasolla ovat toimineet mm. Eljas Koistinen, kymmeniä vuosia piirin hiihtojaostossa, useita vuosia varapuheenjohtajana, sekä suunnis­tusjaostossa kymmenen vuotta, mm puheenjohtajana. Toivo Pallonen on myös toiminut piirin hiihtojaostossa useita vuosia sekä ollut eri kansallisten kilpailujen TD:na lukematto­mia kertoja sekä SHL:n liittovaltuustossa. Jari Heiskasen ja Arto Heiskasen meriitteihin kuuluu TD-toiminta kansallisella tasolla. Piirin jaostoissa ovat toimineet myös Leena Jun­tunen ja Mikko Seppä, joka on toiminut myös piirivalmentajana. Martti Ronkaisen ansiot SHL:n hierojana arvokisoissa olivat ensiarvoisen merkittäviä.


YLEISURHEILU

Yleisurheilussa Pahka on edennyt matalammalla profiililla. Toki yleisurheilua on harras­tettu koko seuran satavuotisen historian ajan. Aikakirjat kertovat Vänninmäen Nujun Han­nes Eskelisen tehneen hyviä tuloksia korkeus- ja pituushypyissä sekä aitajuoksussa v. 1915. Koko Pohjois-Savon piirin tasolla hyvin menestyneitä olivat Auviset, Rytköset, Re­vot, Rönköt, Koljonen, Ahti Kainulainen ja Unto Kumpulainen.


Viisikymmentäluvulla Pahkan yleisurheilutoiminta virisi. Nopeakinttuinen Kalle Nissinen hallitsi piiri tasolla pikamatkoja. Hugo Komulaisen keihäskaaret, Taisto Suutarisen ja Veikko Ronkaisen 1000 metrin tulokset sykähdyttivät. Uutta voimaa 60-luvulla edusti nuo­riso-ohjaaja Aarre Kopra, jonka ansiosta urheilukentällä alkoi olla vipinää. Kopran omatkin tulokset; korkeus 180 cm, pituus 627 cm, kolmiloikka 13,06 ja 100 m 11,8 olivat tuon ajan kärkituloksia. Mainitsemisen arvoinen yleisurheilija tuolloin oli myös Kalle Heiskanen, joka omalla reh­dillä esimerkillään innosti nuorisoa. Näinä vuosina esiin nousivat Antero Ron­kainen ja Aimo Paakkanen etenkin pitemmillä juoksumatkoilla. Antti Ronkaisen tulokset vuodelta 1967 SM-tasolla olivat kovaa ”valuuttaa”.70-luvulla pitempien matkojen kova te­kijä oli Seppo Kainulainen. Hänen tuloksensa kym­menellätuhannella ja maratonilla olivat lähellä kansallista kärkeä.


Viimeiset kymmenvuotiskaudet yleisurheilussa ovat olleet Pahkan osalta nuorten varassa. Lähinnä on menestytty piiritasolla. 80-luvulla SM-tasolla on menestynyt Eero Heiskanen radalla ja maastoissa. Onpa Pahkalaisilla kaksi joukkue SM-mitaliakin.


SUUNNISTUS

V. 1976 Pahkan ohjelmaan otettiin suunnistus. Sonkajärven maastot sopivat mainiosti suu­rempienkin kisojen pitopaikaksi. Uutterat suunnistuksen puuhanaiset ja -miehet tekivät Luusan ja Matomäen alueista uudet suunnistuskartat. Toimintaa on ollut vuosittain seuran omien rastien merkeissä. Pidettiinpä v. 1989 kansalliset – osanottajia peräti 450.


80-luvulla suunnistuksen kovia nimiä olivat Koistiset, etunenässä Sirpa, sittemmin su­kunimeltään Lusa, myös Kari ja Eljas. Vaikka Sirpa Koistinen menestyksen myötä siirtyikin Helsingin Suunnistajiin, niin syystäkin Pahkan riveissä oltiin rinta rottingilla Sirpalle tuli useita arvokkaita voittoja ja useita SM ja MM edustuksia.


Hyviä yksittäissuorituksia mm Kainuun Rastiviikolla ovat saavuttaneet Partasen sisarukset; Heidi, Sanna ja Jukka. Samantasoiseen joukkoon kuuluvat myös Heli Pallonen, Hannu Ruottu, Kari Mäkinen ja Hannu Heiskanen. Hannun ansioluetteloon kuuluu MM-kisojen neljäs sija ja hs:n SM ja MM-mitalit sekä Finn 5 ja Kainuun rastiviikkojen voitot.

Pahka on osallistunut Jukolan viestiin vuosikymmeniä kohtalaisella menestyksellä.

Pallosen Heli on kuulunut useita vuosia hiihtosuunnistuksen kansalliseen kärkeen edus­taen Suomea maamme rajojen ulkopuolellakin.


PYÖRÄILY

1930-luvulla Ylä-Savossa heräsi voimakas pyöräilyinnostus. Pahkalaisilla oli jo 1920 – lu­vulta pohjia Ana Kainulaisen ja Lassi Heiskasen kilpailemisen ansiosta. Pahkalaisten jou­kosta kohosi miehiä, jotka hallitsivat Savon pyöräilyä aina talvisotaan saakka. Eritoten Väinö Eskelisen, Väinö Ryhäsen ja Aarne Kainulaisen suoritukset piirin tasolla olivat ver­taansa vailla. Väinö Eskelinen kilpaili vielä ikämiestasolla, voittaen SM-mestaruuksia. Mai­nittakoon, että Väinön pojasta Kalevista tuli myös huippupyöräilijä kansallisella ja olympia­tasolla.


MUU URHEILUTOIMINTA

Parina ensimmäisenä toimintavuonna harrastettiin painia ja voimistelua. Pahkan voimiste­lijat osallistuivat mm. v. 1926 Kuopion maakuntajuhlien voimisteluesityksiin, Helsingin val­takunnallisiin voimisteluesityksiin osallistuttiin v. 1929 14 miehisellä joukkueella. Vuonna 1936 osallistuttiin jälleen valtakunnallisesti Helsingissä 16 miehisellä joukkueella. Myös naisvoimistelu nosti päätään vetäjinä Saara Auvinen, Marjatta Kumpulainen ja Elli Toivola. 


Suurkisoihin Helsingissä ovat Pahkalaiset osallistuneet v 1947 ja 1966, jolloin mukana oli 120 jäseninen joukkue Antti Härkösen johdolla. 1980 luvulla suurkisoihin osallistuttiin 40 voimistelijan joukkueella. Aina viisikymmenluvulta saakka pahkalaiset ovat osallistuneet Suurkisoihin jonkin kokoisella joukkueella.


Uutena lajina Pahkan ohjelmaan on kuulunut pari vuotta TRIATLON, jossa Jesse ja Joo­nas Mäkinen ovat menestyneet SM ja EM-tasolla. Palloilulajeista etenkin lentopallo oli Vänninmäen seudulla suosittua. Jonkin verran pää­tään nostivat myös jalka- ja pesäpallo. Sittemmin palloilulajit siirtyivät Kalliosuon Sisun li­pun alle.


JAOSTOISTA

Pahkalla on vuosikymmenien saatossa toiminut aktiivisia kyläjaostoja, talousjaosto ja kuntourheilujaosto, jonka puuhakas vetäjä on ollut vuosikymmeniä Lauri Kervinen. Pahkan jaostot ovat pitäneet huolen siitä, että seuran vuosittaiset talousarviot ja tilit ovat pysyneet plussan puolella. Naisten osuus Pahkan toiminnassa on aina ollut hyvin merkittävä – seu­ran naisjaosto on pitänyt huolta monien eri tapahtumien muonituksesta.


Erilaiset aktiviteetit, kuten aurausviittojen teko (v.1979 esim. 40 000 kpl), nykyisin kylmä­aseman polttoaineprovisiot, erilaiset järjestysmiestehtävät, Eukonkannon ajanotto- ja ra­kennustalkoot, paperin, lumppujen ja pullojen keräys, perunan viljely, joulukuusien ja kau­ralyhteiden myynti, joulupukkipalvelu ja osallistuminen elokuvien tekoon ovat tuottaneet niin hyvin, että totesipa taannoin eräs Pahkalainen seuralla olevan niin paljon varoja kuin muilla seuroilla velkaa.


TAKAISKU

Ehkä pahin takaisku Pahkan toiminnalle oli Sonkalinnan tuhoutuminen tulipalossa 7.7.1949. Pahka oli saanut käyttää Suojeluskunnan Sonkalinnaa yli 20 vuotta. Tulipalossa tuhoutuivat kaikki seuran arkistot sekä arvokkaat palkintokokoelmat. Tulevaa toimintaa ajatellen oltiin tukalassa tilanteessa. Sonkalinnan tontti joutui ensi Osuusmeijerin ja sen jälkeen Sonkajärven Hevosystäväinseuran omistukseen. Tontin haltijat tulivat siihen tulok­seen, että Sonkalinna on rakennettava uudelleen. Hevosystäväinseura lahjoitti puolet ton­tista sekä 200 000 mk rahaa Pahkalle, sillä ehdolla, että se rakentaa tontille seuran talon. Ensin tehtiin väliaikainen parakki­rakennus. Uuden Sonkalinnan rakentaminen kesti lähes kymmenen vuotta. Työt saatiin loppuun suoritetuiksi niin, että avajaistanssit voitiin pitää 31.12.1960. Monen avioparin ensitahdit on tanssittu silloin niin suositussa Sonkalinnan salissa, nyt tuo talo elää vain muistoissamme, sillä rakennus purettiin ylläpitokustannusten vuoksi muu­tama vuosi sitten.


AIKAANSAANNOKSIA

Lippu Pahkalle saatiin vuosien suunnittelun ja jahkaamisen jälkeen Matti Herolan ehdotuk­sen pohjalta ja se vihittiin 19.11.1967. 40 luvun lopulla alettiin puuhata urheilukenttää, joka mahdollistui Hevosystäväinseuran ja Pahkan aktiivien toimesta. 3.7.1955 pidettiin kentän vihkiäiset, jossa tilaisuudessa kenttä luovutettiin tietyin ehdoin Sonkajärven kunnalle.


Pahka ja paikallinen Lions-klubi saivat 60-luvulla puuhattua ensimmäisen valaistun puru­radan hiihtäjille ja juoksijoille. Toista pururataa tehtiinkin sitten tosissaan Pallosen Toivon johdolla. Talkoissa oli parhaimmillaan möyrimässä 42 traktoria ja neljä kauhakuormaajaa, maita siirrettiin arviolta 2500 kuutiota ja yksissä talkoissa siirrettiin lunta 160 traktorikuor­maa hiihtouralle.


Pahkan hiihtoja on järjestetty vuosikymmenien saatossa Jämäkkämäen koululla, Sonka­linnassa, uudella koululla ja sittemmin Kangaslammilla. Alkuun lähtö- ja maalialue sijaitsi Kangaslammin jäällä, mutta kun keliolosuhteet olivat milloin vettä jäällä tai jää ei kantanut, niin pahkalaiset joutuivat miettimään hiihtostadionin paikkaa. Kelvolliseksi paikaksi löytyi hiekkamontut.


Vuosikymmenen hiihtojaostoa vetänyt Pallosen Toivo joutui ajoittain ”maitohapoille” to­teuttaessaan ahkerien jaostolaistensa kanssa uutta stadionia Kangaslammille. Maastol­taan ja latujärjestelyiltään vastaavaa paikkaa saa hakea.


Sonkajärven kunnalla on ollut merkittävä rooli Pahkan toiminnassa vuosikymmeniä. Yh­dessä on rakennettu mm. uusia suorituspaikkoja – eikä rahallista ja koneellista työtukea­kaan saati arvokkaita välinehankintoja sovi vähätellä. Vielä kun alueelle saataisiin uusi toimitsija- ja kuulutusrakennus kiinteine äänentoistolait­teineen, silloin valmiudet isojen kisojen pitämiseen olisivat huippuluokkaa. Tässäpä olisi muuten Finndomolle tuhannen taalan mainospaikka.


VAHVAT TAUSTAVOIMAT

Oltiinpa kilpailemassa kotipitäjässä tai kauempana, niin tietty kannattajajoukko seurasi kil­pailijoita kuin hai laivaa. Kiinnostavinta seurattavaa huutosakeille olivat maakuntaviestit Kuopion ja Iisalmen välisellä maantiellä. Viisi- ja kuusikymmentä luvuilla yksityisautoja oli vielä vähän, mutta ne vähätkin täyttyivät fanaattisista Pahkalaisista, matkaan lähdettiin myös linja-autoilla. Tiukkoja olivat seurojen väliset latutaistot viestissä, mutta niin olivat seurojen kannattajien keskinäiset kinastelut, etenkin visalaisten ja sampolaisten kesken. Innokkaimmista hengen luojista mainittakoon seppä Kusti Rautiainen, Punapellon Samuli Rönkkö, vääpeli evp Pekka Rönkkö ja Viljakan Aimo Repo ja hyvänä mesenaattina ansi­oitui pankinjohtaja Kalle Hyrkäs juomatonkkineen.


Pahkan jäsenmäärä on eri vuosina vaihdellut 400 – 1000 välillä.


Vahvana taustavoimana toimi myös opettaja Lauri Komulainen, milloin ajanottajana – kuuluttajana. Yleensä Lassi oli paikalla, kun tarvittiin hyvää organisaattoria. Komulaisen Lassin rinnalle nousi vuonna 1977 kuulutustehtäviin Seppo Moilanen, joka on kolmen vuo­sikymmenen ajan hoitanut niin isot kuin pienetkin Pahkan järjestämien kisojen kenttäkuu­lutukset. Kun nyt Pahka lähtee uudelle satavuotiskaudelle, niin itsenäisen Suomen osalta tämä on myös 90-vuotisjuhla. Tänä kaksinkertaisena juhlavuonna meidän kannattaa hil­jentyä ajat­telemaan kansallisia arvojamme. Se velvoittaa meitä sonkajärveläisiä edelleen työskente­lemään menneitten polvien aukaiseman ladun kunnossa pitämiseen. Sonkajär­ven Pahkan kunniakas historia on osa Suomenkin historiaa.




Iisalmessa 21.10.2007 Seppo Moilanen